— En, olen vain väsynyt. Mutta sanohan, mitä tuolla tapahtuu?
He katsoivat jännittyneinä, miten palkkajoukkojen ohiajettua poliisiparvi riehui väkijoukossa; kuului epäselviä kirouksia, tuskanhuutoja, ja kaikki peittyi pian sekavaan hälinään ja väentungokseen…
— Siellä nähtävästi vain vangitaan röyhkeitä ihmisiä, jotka ovat ehkä kutsuneet pyöveleitä — pyöveleiksi! puhui Antonius katkerasti.
— Kuulehan ystäväni! kysyi Marcus vilkastuen. — Onko siinä perää, että palkkajoukoissa on vankilasta otettuja murhaajia?
— Totta se on. Muutetaan vain mahdollisimman kauas kotipaikoiltaan, annetaan uusi nimi, värjätään tukka ja urhoollinen palkkasoturi on valmis.
— Se on inhottavaa! kuohahti Marcus, ja hänen kasvoissaan kuvastui entinen tarmo.
— Miksi niin! puhui Antonius karmivan ivallisesti. Nehän ovat heti ammattitaitoisia! Ja palkkakin on sen mukainen; toiset saavat vain hiukan tupakkarahaa ylläpidon lisäksi, kun sen sijaan monet vapaaehtoisesti joukkoon yhtyneet murhaajat saavat kerrassaan suuria palkkoja. Minäkin tiedän erään entisen maalaisrengin, joka saa everstin palkan. Hän näet on parhaimpia pikatykin "ohjaajia" koko joukossa!
— Mutta minä kuulin, että miehistössä on kaikilla sama palkka! virkkoi
Marcus hämmästyen.
— Vain muodon vuoksi! Jokainen saa suljetun kotelon, eikä kukaan todellisuudessa tiedä toisensa palkasta. Kas niin! Nyt ne ovat menneet, pian esittää teatterinjohtajamme tämänvuotisen näytäntönsä.
— Sanotko sinäkin hänestä niin? kysyi Marcus.