— Onko se totta? änkytti Marcus.
— Totta, totta se on! Joku meistä on petturi… Viimeinenkin rehellisyyden ja kunnian hiven on maailmasta kadonnut.
Marcus tarttui päähänsä ja sulki silmänsä; tuntui kuin hän putoaisi parhaillaan mustaan, pohjattomaan kuiluun…
KAIKKI LUHISTUU.
Seuraavana yönä kahdentoista aikaan he saapuivat kaikki entiseen kokouspaikkaansa.
Kaikki olivat hermostuneita, jännittyneitä — ja ennen kuin Antonius puheenjohtajana ehti esittää syytä komitean äkilliseen koollekutsuun, kuului hillittyjä, levottomia ääniä:
— Mitä on tapahtunut?
— Onko liikekannallepano julistettu?
— Julistetaanko heti sota?
— Onko se jo julistettu?