Antonius vavahti kuullessaan viereltään toveri B:n lujan, vakuuttavan äänen:
— Kyllä he estävät, minä luotan sittenkin siihen!
Salaliittolaisista tuntui koettu yö ensin kamalalta painajaisunelta — se oli liian kauhea ollakseen totta!
Oliko mahdollista, että he olivat pitäneet käsissään mahtavaa voimaa, jonka avulla olisivat voineet lopettaa ihmiskunnan suurimman onnettomuuden — sodan? Ja sitten tämä voima yhtäkkiä muuttuu maailman hirvittävimmäksi sota-aseeksi — heidän onnetonta, näännytettyä kansaansa vastaan, koko ihmiskuntaa, ihmisyyttä vastaan. Ja heidän täytyy voimattomina odottaa, milloin hävitys alkaa.
Antonius ei voinut vähääkään nukkua moneen vuorokauteen. Jos hän hetkeksikin sulki silmänsä, oli hän kuulevinaan kauhistavan räjähdyksen ja hypähti vuoteeltaan väristen ja vavahdellen kuin kouristuskohtauksessa.
Neljän päivän kuluttua hän vihdoin meni lääkäriin, ja tämä määräsi hänet vuoteeseen muutamaksi päiväksi ja käski ottamaan eräitä unilääkkeitä. Vasta niiden avulla hän saattoi hiukan nukkua.
Myöskin Marcus oli kuin huumaantunut. Onneksi hänellä kuitenkin oli tarmoa työhön. Hän meni Antoniuksen luokse — he kirjoittivat yhdessä julistuksen, jossa vain muutamalla sanalla kehoitettiin kaikkia armeijan keskuudessa olevia agitaattoreja ponnistamaan kaikki voimansa — sekä toimitti niitä salaisia teitä pitkin eri paikkoihin. Hän kävi toveri B:n luona, ja tämä lähti sosialistien puoluehallinnolle ilmoittamaan sodanvaarasta ja varustautumaan sitä vastaan. Ja kun hän sai kuulla, että eräs Antoniuksen apulainen, joka viime sodassa oli menettänyt kuulonsa ja puhekykynsä, yhtä mittaa valmisteli noita peloittavia palloja Antoniuksen alkuvalmistuksen jälkeen, alkoi hän kuumeisella kiireellä asetella keksintöänsä käytäntöön. Hän oli luvannut mennä Julian luokse, mutta nyt hän tällekin kirjeellisesti ilmoitti, ettei ehtinyt tulla.
Kahden tuskallisen viikon kuluttua julistettiin yleinen liikekannallepano. Ja nyt vasta huomasi Marcus, että sitä oli saattanut osittain kiirehtiä sekin, että hän Juliuksen avulla oli saanut näkymättömäksi jo kymmenen lentokonetta. Mutta nythän voi edes hiukan puolustautua.
Eräs salaliiton pääkomiteaan kuuluva sähkölennätinvirkamies toi Antoniukselle tukuttain langattoman lennättimen kautta tulleita salamerkkisanomia, joista kävi ilmi, että sotilaiden enemmistö miltei kaikkialla oli päättänyt, etteivät mene sotaan. Luotettavien aseihin kutsuttujen kanssa oli jo etukäteen tehty sopimus menettelytavasta. Ja huhut sodanjulistuksesta muuttuivat yhä varmemmiksi.
Silloin sattui jotakin tavatonta — joka alkoi kiidättää tapauksia eteenpäin myrskyn vauhdilla. Ja kun se kerran pääsi alkuun, tuntuivat yksityiset ihmiset noissa tapahtumissa pieniltä ja mitättömiltä kuin kuivat lehdet raivoavan pyörremyrskyn kynsissä.