— Hyvät herrat! Ensinnäkin osoittaa tämä tapaus, että sotilassalaliitto on erinomaisesti järjestetty. Juuri tänään sain tietää, että lentolehtisiäkään ei anneta muille kuin agitaattoreille, ja kaikki käy suullisesti niiden kautta. Vakoiluosaston miehet ovat kyllä päässeet tällaisiksi agitaattoreiksi, mutta yksikään heistä ei tiedä, kuka on johtaja — kuka kirjoittaa nämä lentolehtiset — sillä ne tulevat perille toisten apulaisten välityksellä. Näitä apulaisia, enimmäkseen siviilihenkilöitä ja naisia, on paljon vangittu, mutta hekään eivät tiedä!
— Anteeksi, että keskeytän! huudahti kiihkeästi eräs laiha, parrakas kenraali. Heiltä pitäisi ottaa tieto johtajista… Kai he tietäisivät, jos…
— Herra kenraali! lausui varmasti esikuntapäällikkö ja hänen ohuet, ryppyiset huulensa vetäytyivät julmaan hymyyn. — Olkaa vakuuttunut, että näin tärkeässä asiassa kaikki keinot on käytetty. Siellä on terävät päät toimessa — ja kun koko pataljoona tekee tuollaisen päätöksen, niin tämä salaliitto ei ole vähäpätöinen. Olemme siis kieltämättä mitä vaikeimmassa asemassa.
Syntyi pitkä, kiihkeä keskustelu. Suuri enemmistö oli sitä mieltä, että säälimätön ankaruus oli nyt parasta; keinoista vain oli eriäviä mielipiteitä. Useimmat tahtoivat, että jok'ainoa sotilas sotaoikeuden säätämässä järjestyksessä tuomitaan ja ammutaan; toiset, että viivytyksen välttämiseksi koko pataljoona tuomittaisiin yht'aikaa. Eräs väitti syyttömäin teloitusten herättävän mieltenkuohua; toinen huomautti, ettei upseerin murhaan syyllisiä voi saada selville ja ehdotti, että otettaisiin arvan mukaan esim. 20 miestä joka komppaniasta ja ammuttaisiin. Yksi ainoa, kenraali A. ehdotti anteeksiantoa, upseerin murhaaja vain joutuisi rangaistuskomppaniaan. — Tällainen ennen kuulumaton lempeys olisi suurenmoinen voitto ihmisyydelle, vakuutti kenraali — ja samalla voimakas isku tuon salaliiton naamioituja kasvoja vastaan, salaliiton, joka kaivaa maata valtakunnan lujimman ja tärkeimmän perustuksen, armeijan alta.
Esikuntapäällikön ohuet huulet vetäytyivät suorastaan pirulliseen hymyyn, kun hän hitaasti ja ylimielisesti lausui:
— Minä pelkään suuresti, että ensinnäkin arpajaisissa — mikäli sellaiset voisivat tulla kysymykseen — kaikki voitot lankeaisivat vastustajillemme — ja sen tähden pyytäisin nöyrimmästi vastustaa niiden toimeenpanemista.
Kaikki paitsi asianomainen ehdotuksentekijä hymyilivät, ja useat nauroivat ääneen. Kenraali A., joka oli lihava, terve ja iloinen mies, nauroi ehkä äänekkäimmin. Mutta äkkiä hän taukosi, sillä esikuntapäällikön terävä, ivallinen katse sattui häneen kuin pitkän, hienosiimaisen piiskan sivallus, ja myrkyllinen ääni puhui teennäisen vakavasti:
— Samalla pyydän saada kenraali A:lle ilmoittaa, että myöskin minä suorastaan kunnioitan ihmisyyttä. Juuri sen tähden pidänkin sitä kotona turvassa — varsinkin sotaan lähdettäessä on parasta lukita se, vaikkapa kassakaappiin. Se on vielä liian heikko ja lapsellinen — voisi eksyä ja tukehtua kaasupilveen tai saisi päähänsä mörssärinammuksen… Muuten luulen, että jos kenraali A. ryhtyisi diktaattoriksi ja antaisi salaliittolaisille ennen kuulumattoman iskunsa, niin nämä mahdollisimman pian tekisivät vallankumouksen ja hartaan kiitollisuutensa osoitukseksi kohottaisivat kenraalin suorastaan ylös maasta.
Hänen puhetapansa oli niin vastustamatonta, että kumotut ehdotukset näyttivät ihan mielettömillä. Kaikki muut paitsi kenraali A. hymyilivät — useimmat kiitollisina siitä, etteivät itse olleet esikuntapäällikön hampaissa.
Mutta samassa esikuntapäällikön kasvot muuttuivat, ja kaikki vaikenivat.