Mutta torin toisella puolella, missä konekiväärit oli kohdistettu tiheään työläisjoukkoon, kohtasi hänen katseensa surullisen näyn: mustana röykkiönä viruivat siellä kuolleet ja haavoittuneet sekaisin … eikä ollut sairasautoja, ei mitään apua. Siellä he saivat kuolla verenvuotoon ja avun puutteeseen.
Silloin Marcus näki ilmassa vanhanmallisen lentokoneen, joka pudotteli punaisia paperilappuja. Ja miltei heti kuului huutoja:
— Pois kaduilta!
— Pois, pois, pois!
Julius otti kadulta yhden lehtisen; siihen oli painettu yksi ainoa lause: "Kaikki aseettomat heti pois kaduilta!"
Ja allekirjoituksena heidän komiteansa nimi!
Tuon käskyn vaikutus oli ihmeteltävä. Kadulta kadulle — suusta suuhun toistettiin sitä miltei voitonriemuisesti. Ja äsken täpötäydet kadut tyhjenivät salaperäisellä tavalla. Portit työnnettiin väkirynnäköllä auki, ja pihat täyttyivät kuin nuijalla lyöden. He lähtivät lentokenttää kohden.
Edestäpäin alkoi kuulua ankaraa jyrinää; heitä vastaan kiiti kaksi kevyttä tykistöpatteria. Nuo 500-600-hevosvoimaiset moottorit jyskivät korviasärkevästi ja katu tärisi ankarasti niiden syöksyessä hurjasti ohitse. Ja etummaisessa tykkiautossa istui Augustus kalpeana ja päättävän näköisenä. Jäljessä kiiti muutamia pikatykeillä ja konekivääreillä varustettuja panssariautoja.
— Minne ne menevät? kysyi Julius jännittyneenä.
— Ammus- ja sotatarvikevarastoihin. Tänään päivällä siitä sovittiin.