— Asevarastoon! Asevarastoon!
— Asevarasto on vallattu!
— Nyt saadaan aseita!
— Aseihin! Aseihin!
— Mistä ne tietävät? kysyi Marcus hämmästyneenä.
Antonius otti taskustaan punaisen ilmoituslapun ja sanoi tyynesti.
— Asevaraston valtauksen ilmoittaminen on ollut myös erään toverin huolena. Hänellä ei ole mitään muuta tehtävää — ja hänen apulaisensa ovat jo kolmen tunnin ajan olleet kaupungin eri puolilla, valmiina jakamaan nämä liput merkin saatuaan.
— Mutta ellei sitä olisi onnistuttukaan valloittaa? änkytti Marcus hämmästyneenä.
— Silloin ilmoitukset olisivat olleet tarpeettomat; he olisivat kuitenkin odottaneet paikoillaan huomisiltaan.
Marcus oli näkevinään ikään kuin hymyn häivähdyksen Antoniuksen huulilla ja sopersi ihaillen: