— Konna, missä on lapseni!
— He pääsevät omaan tuleensa!
— Pian paistumaan!
— Paistumaan! Paistumaan!
Vieläkin Marcus viittoili ja huusi kaikin voimin. Äkkiä muuttui joukon huuto hurjan voitonriemuiseksi — ja hän tunsi, miten raudanluja, luinen koura tarttui hänen niskaansa.
Marcus käännähti rajusti ja iski samassa hyökkääjää kyynärpäällään rinnan alle; mutta koura ei hellittänyt, kynnet tunkeutuivat vain ihoon kuin petoeläimen kynnet. Marcus ponnisti kaiken voimansa, pudotti hyökkääjän ja huudahti läpitunkevasti:
— Ammu!
Parikymmentä miestä koetti parhaillaan kiivetä koneeseen, mutta kun konekiväärin terävä rätinä puuskahti miltei heidän kasvoilleen, vaikeni huuto, ja useimmat kääntyivät pakoon.
Julius lopetti, ja samalla hetkellä Marcus huusi läpitunkevasti:
— Ihmisraukat! Oletteko tulleet mielipuoliksi? Ettekö näe, että olen ystävä?