— Aurinko!
Julia huudahti hiljaa. Nyt vasta hän huomasi, että aurinko paistoi siniseltä taivaalta — ja maassa oli taivas ollut täydessä pilvessä!
— Kuinka korkealla olemmekaan? hän kysyi jännittyneenä.
Marcus vilkaisi korkeusmittariin ja vastasi tyynesti:
— Kolme kilometriä.
Julia katsoi tuota suurenmoista näkyä aivan haltioituneena koneen syöksyessä eteenpäin hurjaa vauhtia. Julius huokasi raskaasti; hän ei puhunut sanaakaan — hän näytti sairaalta.
Ensimmäisen määräpaikan piti olla nyt lähellä, ja Marcus pelkäsi että kaupunki olisi peittynyt savuun.
Hetken kuluttua alkoi osa kaupunkia näkyä: toinen puoli näytti hukkuneen tuohon äärettömään savuvirtaan! Laskeutumiskenttä oli kuitenkin savuton.
Heti kun he olivat laskeutuneet, Marcus kysyi vartiosotilailta, mikä tavattoman suuri kansanjoukko N:n torille oli kokoontunut. Hän sai tietää, että siellä oli kokous — kaupunki oli täydelleen vallankumouksellisten hallussa! Sotaväestä olivat vain muutamat osastot ensin ryhtyneet vastarintaan, mutta sitten antautuneet.
Tieto täytti heidän sydämensä ilolla, ja Marcus huudahti reippaasti: