— Odottakaa te vain täällä! Minä menen toimittamaan asiani — ja sitten lähdemme mahdollisimman pian I:hin!
Kapinallisten sotilasautolla hänet lennätettiin nopeasti torille. Juuri kun hän saapui sinne, kuului korviasärkevä huuto, josta erotti vain joitakin sanoja:
— Alas sota!
— Alas murhaajat!
— Alas, alas!
Marcus oli tuonut mukanaan suuren tukun julisteita, mutta täällä niitä oli miltei jokaisen kädessä! Ja hänestä tuntui, että kaupungin puoli miljoonaa asukasta oli kokoontunut tähän torille; kaikkialla väkijoukossa oli sotilaita — tuo näky saattoi hänen sydämensä sykkimään ilosta!
Nyt hän huomasi, että miltei toisella puolella toria seisoi puhujalavalla mies, joka alkoi taas jatkaa huutojen keskeyttämää puhettaan:
— Kun ajattelee, että täytyisi palata entiseen, niin luulee tukehtuvansa, tulevansa hulluksi — Tuntuu kuin koko luomakunta, koko maailman avaruus värisisi tuskasta ja inhosta. — Sillä tuo savu, tuo kamala käry nousee miljoonien ihmisten ruumiista! On aivan kuin kuuluisi tuosta kitkasta pienten lasten tukehtuneita hätähuutoja…
Marcus huomasi nyt vasta, että torillakin oli savua. Marcus ei ollut koskaan senhajuista savua tuntenut — se oli ihmislihan käryä.
Puhuja huusi taas läpitunkevalla, tuskan värisyttämällä äänellä: