— Vaikk'ei sitä kuulisikaan — niin he huutavat sittenkin! Niin kauan kuin sotia on maan päällä, tulevat nuo sadattuhannet naiset ja pienokaiset huutamaan vihlovalla, tukehtuneella äänellä: Alas sota! Lopettakaa vihdoinkin joukkoteurastukset!
Lähetti oli heti hänen tultuaan juossut hakemaan jotakin vallankumouksellisten johtajaa. Marcus näki kuin unessa, että auton viereen tuli muutamia miehiä. Hän selitti lyhyesti asiansa, ja miehet lupasivat heti lähettää parisataa autoa viemään apua.
Juuri kun auto lähti liikkeelle, kajahti tuhansista kurkuista jatkuva mahtava huuto:
— Pois sota! Pois sota!
Marcus palasi takaisin lentokentälle kertoen järkyttyneenä ja riemukkaana, mitä oli kuullut ja nähnyt.
Suuri ilo täytti jokaisen mielen, ja Marcus jatkoi aivan kuin haltioituneena:
— Nuo uhrit eivät siis olekaan kuolleet turhaan — heidän tuhkastaan nousee uusi, onnellisempi elämä…
Julia alkoi hiljaa itkeä. Hetken kuluttua he lähtivät täyttä vauhtia toista määräpaikkaansa kohden.
ONNI KUOLEMAN KESKELLÄ.
Kun he lähenivät I:n kaupunkia, Marcus muisti, että siellä oli viime vuonna valmistunut suuri loistohotelli, johon tulevaisuutta silmällä pitäen oli rakennettu täydellinen laskeutumiskenttä lentokoneille. He päättivät mennä suoraan sinne. Marcus oli äsken pyytänyt Juliusta, että tämä lähtisi heti heidän kaupunkiin saavuttuaan jonnekin suureen muotiliikkeeseen ja käskisi tuoda sieltä joitakin naisten pukuja.