Mies kiiruhti pois, ja Marcus hymähti pilkallisesti:
— Kylläpäs minä olen kohonnut! Jospa nyt sitten saisi vastineeksi joitakin todenmukaisia tietoja.
Hetimmiten tarjoilija ne toikin — kannellisessa ruoka-astiassa! Marcus asetti ne sanomalehden päälle, niinkuin olisi sitä lukenut.
Päällimmäisessä oli raportti eräästä pikkukaupungista, jossa kapinalliset olivat voitolla. Toisessa ilmoitettiin kaiken olevan vielä epätietoista. Ja kun hänen seuralaisensa jännittyneinä odottivat, sanoi Marcus hiljaa vain yhden sanan:
— Hyvin.
Mutta kolmas sähkösanoma vaikutti häneen kuin nyrkinisku vasten kasvoja! Sen sisältö oli seuraava:
"Taistelu jatkuu. Neljäsosa sotilaista kapinallisten puolella. Olemme tykkitulella valloittaneet niiltä yhden kaupunginosan. Se palaa. Niiltä kaatunut 5 000 — meiltä 63. Me voitamme!"
Seuraavassa kapinalliset hiukan voitolla; viidennessä häilyi voitto sinne tänne — hallituksen joukot odottivat tykistöä.
Mutta kuudes oli aivan pöyristyttävä; siinä kerrottiin, että O:n kaupungissa kapinalliset olivat sulkeutuneet erääseen tehtaaseen, ja kun he eivät poistuneet muuten, ammuttiin sinne maaherran käskystä ammuksia — ja kaikki paloivat. Kapinalliset olivat kostoksi "koonneet suunnattoman suuren raa'an joukon", piirittäneet maaherran talon ja polttaneet sen omistajineen poroksi. Osoitteeksi joukon hurjasta raivosta mainittiin, että eräs sosialisti, joka oli kehoittanut heitä luopumaan aikeistaan, iskettiin paikalla kuoliaaksi; ja virkamiehiä oli surmattu kymmenittäin.
Samalla hetkellä kajahti jossakin kauempana kiväärinlaukauksia; ammunta kiihtyi yhä ankarammaksi. Hetken kuluttua niitä alkoi kuulua toisaaltakin.