Hän tarttui sisarensa käsivarteen ja veti hänet emännän huoneeseen.
Kun he ehtivät sinne, tuntui koko talo tärisevän iskuista, ja emäntä, uskomattoman lihava vanha leski ponnahti kirkaisten istualleen.
Aurelia juoksi hänen luokseen ja puhui kuumeisen nopeasti:
— Tuolla on poliisi. Ottakaa sisareni taaksenne — korvaan teille…
— Ei ei, Jumalan tähden! Minä en uskalla poliisia vastustaa, sopotti emäntä pelosta vavisten. — Herra siunatkoon ei, ei!
— Hän on viaton lapsi. Saatte tuhannen markkaa!
— No Jumalan nimeen siis… Tulkaa tänne!
Aurelia näki sisarensa katoavan emännän leveän selän taakse, ja vaikka poliisit jyskyttivät entistä vimmatummin, hän ei enää pelännyt. Hän hiipi omaan huoneeseensa, sieltä eteiseen ja kysyi hiukan vapisevalla äänellä:
— Kuka siellä on?
— Poliisi! rähähti ulkopuolelta aivan kuin kiukkuisen koiran haukahdus. — Te joudutte vielä tästäkin edesvastuuseen!