— Lähdetkö sinä nytkin niin kovaa vauhtia? kysyi Julia arastellen.
Marcus puristi lujemmin tytön kättä ja kuiskasi tulisesti:
— Rakas! Älä vain kiellä — nyt minä tahtoisin mennä kaksi kertaa nopeammin! Senkin tähden, että ehtisin taas pian takaisin sinun luoksesi… Julia!
Marcus katsahti hiukan arasti väkijoukkoon, mutta kaikki näyttivät hyvin sydämellisiltä, ja muuan vanha nainen kuului hartaasti lausuvan:
— Jumala suokoon teille onnea, lapset!
Marcus kiirehti taas koneeseen; kun hän istahti ohjauspaikalle, puhkesi väkijoukko äänekkäästi huutamaan:
— Onnea matkalle!
— Palatkaa terveinä!
— Tuokaa hyviä uutisia!
— Onnea, onnea!