— Mitä? Tulenko kuumeeseen? hän ajatteli hieman levottomana.
Mutta se unohtui hänen muistaessaan, kuka tähänkin kaikkeen oli syyllinen: diktatuurihallitus! Hän muisti joukoittain entisiä tuttuja, jotka oli teloitettu tai istuivat vankiloissa — ja aina sama pyöveli!
Viha aivan kuin herätti hänet. Muisti tuntui tavattomasti terästyvän; se lennähteli nuolennopeana nykyisyydessä, se sukelsi menneisyyden likaiseen mereen, penkoen esiin vimmaisena kaikki hallituksen rikokset. Entisyys, musta, rikoksista runsas entisyys yksityiskohtineen vyöryi hänen sisäisten silmiensä ohi lukemattomina kuvina. Se vieri hänen editseen kauhistuttavan selvänä kuin elokuvien rikosnäytelmä.
Mikä kamala hätä vallitsikaan maailmansodan loputtua! Marcus muisti suunnattomat kerjäläislaumat, joissa oli vain naisia, lapsia, vanhuksia ja muodottomia raajarikkoja. Nuo harmaat, rääsyiset laumat olivat levinneet yli maan — niinkuin likavesimeri olisi särkenyt patonsa ja harmaana hyökyaaltona syöksynyt joka taholle. Onnettomien vaikerrus ja avunhuudot kaikuivat kaikkialla; mutta useimmilla ei ollut mitään annettavaa — ja lopulta ihmiset tottuivat avunpyyntöihin ja paatuivat. Ei herättänyt paljoakaan huomiota, kun ihminen kuoli nälkään.
Marcus muisti nytkin elävästi, miten eräänä talviaamuna oli ovensa takaa löytänyt luurangoksi laihtuneen naisen lapsi sylissä — kuoliaaksi kylmettyneenä. Nainen oli käärinyt hameriekaleensa lapsen ympärille ja jääksi jäykistyneenäkin puristi sitä rintaansa vastaan. Marcus oli koettanut sormellaan pienokaisen poskea: se oli kova ja kylmä kuin jää.
Marcusta puistatti vieläkin tuo näky — ja hän muisti edelleen, miten hallitus samaan aikaan, kurjuuden ollessa korkeimmillaan, määräsi joukoittain uusia veroja. Syntyi mellakoita, nälkäiset joukot hyökkäsivät ruokatavaraliikkeisiin — ja poliisit ampuivat kokonaisia joukkoja maahan. Mutta jäljellä olevat ryntäsivät toveriensa ruumiitten ylitse — niinkuin nälästä hullaantuneet sudet pakkastalvena.
Silloin astui valtaan rajaton sotilasdiktatuuri. Marcus muisti, miten useat joukot kieltäytyivät ampumasta nälkäisiä; nämä joukot tuhottiin; seurauksena oli sotilaskapinoita monessa paikassa; hallituksen asema näytti jo horjuvalta. Mutta silloin hallitus kutsui apua toisesta valtakunnasta — sieltä lähetettiin kaikkein raa'immat, paraimmilla koneilla varustetut joukot…
Ja kapina kukistettiin.
Samaan aikaan perustettiin palkkajoukot, ja kun oli keksitty hyvin kevyt ja varmasti käyvä konepistooli, aseistettiin palkkajoukot noilla hirveän tehokkailla aseilla: heille valmistettiin myös parhaat panssariautot pikatykkeineen.
Se oli peloittava joukko.