Kaikki kävi Marcuksen suunnitelman mukaan. Hän sai suosituksen kyseessä olevaan klubiin; santarmikapteenin tietoon tuli myös, että Marcus oli saanut tavattomia summia keksinnöstään, ja kapteeni tuli itse esittelemään itsensä, itse hän myös ehdotti peliä. Marcus oli huono pelaaja, hän sai yrittää parhaansa — hävitäkseen mahdollisimman vähän. Hän ei kuitenkaan suostunut suuriin summiin, jotta sai rahansa riittämään. Väkijuomia hän inhosi, mutta käytti niitäkin jonkin verran — suunnitelmansa vuoksi. Kaiken lisäksi hän kerran klubin miekkailusalissa toimitti itsensä sattumalta miekkailemaan sapelilla erään santarmikapteenin juomaveikon kanssa ja esiintyi niin kömpelösti, että tämä huudahti isällisesti:
— Se on vaarallista, nuori ystäväni!
— Minä ammun hyvin, sanoi Marcus ikään kuin puolustellen. Ja kun hän heti pistoolillaan ampui kolme kymppiä, oli entinen ratsumestari aivan ihastunut. Hän kehoitti kuitenkin Marcusta harjoittelemaan myös sapelimiekkailua.
Marcus halveksi ja inhosi itseään menettelynsä vuoksi; hän olisi tahtonut iskeä nyrkillään tuota kirottua suuta niin että hampaat olisivat varisseet! Mutta sitten hän taas ymmärsi, ettei kapteeni tule kaksintaisteluun, ellei ole varma voitostaan — vielä vähemmän, jos hän aavistaa jotakin kostoa: ja hänen täytyy kostaa!
Jok'ainoa päivä hän edelleen suoritti raskaan ruumiinharjoitusohjelmansa. Ja kolmen viikon kuluttua hän oli ruumiillisesti entisellään.
Tähän aikaan hän ei käynyt lainkaan ystäviensä luona — sillä hän epäili jokaista askeltaan kaupungilla seurattavan. Lentokentän alueella hän suoritti harjoituksensakin.
Marcus istui kapteenin seurassa hienon ravintolan nurkkakomerossa. Kapteeni oli sinä iltana voittanut Marcukselta huomattavan summan, tarjonnut illalliset — ja nyt hän tilasi vielä parasta konjakkia.
Kapteeni oli koko illan ollut humalassa, ja konjakkipullo oli vasta puolillaan, kun hän alkoi kertoilla ruokottomia juttuja, nauraen niille itse täyttä kurkkua.
Marcus teeskenteli myöskin humalaista, mutta todellisuudessa hän oli ottanut korkeintaan pari kolme lasia; oli vain ryyppäävinään. Hän oli päättänyt tänään saada ilmi täyden totuuden.
Puoliyön aikaan kapteeni oli miltei tolkuton, nojasi vain raskaasti pöytään, silmät sulkeutumaisillaan. Mutta sitten hän äkkiä innostui ja ehdotti että lähdettäisiin johonkin taloon.