— Siitä vain olen pahoillani, etten ennen ole tullut ajatelleeksi oikeata elämää. Keksintöni on ehkä vienyt niin aikani, etten ole ehtinyt harrastaa tärkeämpiä asioita.
— Kyllä sinä pian opit tuntemaan…
Kun Augustus oli noussut raitiotievaunuun lähteäkseen kasarmiinsa kaupungin toiselle puolelle, sanoi Antonius hiljaa:
— Kuulehan, olen saanut tietää, että hallitus salassa valmistelee sotaa naapurivaltakuntaa vastaan. Se pitäisi saada estetyksi. Jos sinä saisit keksintösi valmiiksi, niin ehkä sekin olisi suureksi avuksi.
— Veljeni, Marcus kuiskasi kiihkeästi, — nyt minun täytyy onnistua!
Minä alan kokeilla yöt ja päivät!
— Älä sentään rasita itseäsi liiaksi — silloin et onnistu niinkään. Oletko varma, ettei herätä epäluuloja, jos olet kovin paljon kokeilupajassasi?
— Ei vähääkään! vastasi Marcus ja lisäsi hymyillen: Olen ilmoittanut päällikölle, että koetan keksiä parhaillaan erästä apulaitetta koneeseeni … hän on antanut minulle lisää vapauttakin. Ja nyt hän odottaa jännittyneenä, että onnistuisin — että ansaitsisin hänelle vielä toisenkin ritarimerkin!
He erosivat hiljaa naurahtaen.
MILJOONIEN NIMESSÄ.
Marcuksen kuumeisilla kasvoilla kuvastui salaperäinen riemu ja hurmaus kun hän seisahtui keskelle kokeilupajansa lattiaa. Hän tuijotti hetkisen loistavin silmin yhteen paikkaan — niinkuin olisi kaukaisuudessa nähnyt jotakin kaunista ja ihmeellistä — ja kuiskasi itsekseen: