[33] Tähän asti on Kalevanpojan elämänvaiheissa voitu havaita samoja aineksia kuin Kullervorunoissakin. Mutta tästä lähtein saavat kertomukset hänestä toisen luonteen. Kalevanpojasta on Viron kansa, näet, tehnyt muutakin, kuin Kullervontapaisen, synkän ja rikoksellisen sankarin. Se on tehnyt hänet myös ihannesankarikseen, joka, niinkuin Kreikan Herakles, tekee monenmoisia urotöitä ja retkiä. Sitä varten on Kalevanpoikaan silminnähtävästi myöhempänä aikana sovitettu satuja, joille löytyy vastaavia Suomen ja muidenkin kansain saduissa ja jotka alkuperäisesti eivät ole Kalevanpojan tarina-alalle kuuluneet. Senpä tähden se tuntuva alkuperäisyys, se oikea muinaisrunon luontoisuus, se toiminnan yhteys, jota tähän asti voipi Kalevipoeg-runoissa havaita, kahdeksannesta runosta alkaen haihtuukin sanottavassa määrässä. Tämäpä seikka tietysti etupäässä paljon vähentää sitä kansanepos-arvoa, mikä Kalevipoeg-runoilla muuten voisi olla.
[34] Järvi, jonka rannalle kansantaru on sijoittanut tämän veljesten arvanheiton, on pieni Saadjärvi vähän matkaa pohjoiseen päin Tarton kaupungista. Nuorimman veljen heittämä kivi, jossa vielä nytkin muka sormensijat näkyvät, on lähellä tämän järven rantaa.
[35] Edellä mainitun Saadjärven lähellä olevia kumpujonoja ja niiden välissä olevia ahtaita laaksoja pitää kansa varsinkin Kalevanpojan kyntäminä vakoina. — P. Katariinan seurakunnassa Pohjois-Virossa, 1 1/2 virstaa kirkolta itään päin, on Linnamägi, kumpu, jota Kalevanpoika nukkuissaan oli käyttänyt päänaluksena. Kummulla oleva syvänne on muka hänen päänsä painama ja siitä pulppuava lähde on hänen hiestään syntynyt. — Siitä kun kuljetaan eteläänpäin Arokylään Jõe-peren kartanon alueella, tavataan useamman virstan pituudelle yhä kuoppia, aina melkein yhtä pitkän matkan päässä toisistaan. Mitä ne alkujaan ovat olleet, ei tiedetä; kansa niitä pitää Kalevanpojan kammitsoidun hevosen jälkinä. — Niillä seuduin ovat myös Maksamägi ja pieni suo, joka syntyi hevosen sisuksista.
Yhdeksänteen runoon:
[36] Nalja = leikki.
[37] Suonion käännös, Suomen Kuvalehti 1879, n:o 154.
[38] Tällä salaperäisellä vanhuksella tarkoitettaneen itse Ukkoa, joksi häntä jossakussa runon toisinnossa on kutsuttukin.
Kymmenenteen runoon:
[39] Suo Viljandin ja Pärnon kaupunkien välillä Etelä-Virossa.
[40] Viljandin järveä lähellä.