[24] Kosto oli Kullervollakin alituisena ajatusten esineenä, kostontyönpä Kalevanpoikakin nyt on toimittanut.
Kuudenteen runoon:
[25] Vrt. Kalevan 34 r. ss. 49-86, joissa Kullervo samaan tapaan ja melkein samoilla sanoillakin valittaa kolkkoa kohtaloansa.
[26] Koko Kalevanpojan menettely Suomen sepän luona muistuttaa Lemminkäistä Kalevalassa. Tässäkin kohden on siis muistettava, mitä O. Donner sanoo: "Yleensä voipi sanoa Viron kansanrunon keränneen yhdelle uroollensa vähän kaikkia niitä erilaisia luonteen osoituksia, joita Suomen runo jakaa monelle. On toinenkin omaisuus, joka tavataan jokaisessa kansanrunossa: nimet omat syrjäasiana, ne vaihtelevat varjoin tapaisina, mutta tapaukset pysyvät, josko kohta sovitettuinakin, ja ryhmitetään niiden nimien ympäri, jotka ovat kansan muistissa pysyneet" (Suomi II, 5 osa).
[27] Tällaisesta taivaan tammesta ja sen kaatamisesta on Kalevalassakin kertomus toisessa runossa. Tuollaisen taivaanpuun ajatus, joka löytyy monilla muillakin kansoilla, lienee syntynyt siitä, että on katseltu päällistyksin röyköttyneitä pilviä, jotka ikäänkuin puun oksat haarailevat toisistaan ja viimein koko taivaan peittävät (O.D.).
[28] Viehättävää olettaa, että Viron kansa tähän runoon "Suomen sillasta" ja "laulajan tuvasta" olisi historiansa pitkinä onnettomuuden päivinä lohdutuksekseen kätkenyt sen ajatuksen, joka "Suomen sillan" nimeen nykyään mielellään kiinnitetään: ajatuksen molempain veljeskansain henkisestä yhteydestä. Henkiseksihän tuo yhteys on jo runoissakin kuvattu: Kun veljeskansain jäsenet kulkevat "Suomen sillalla", on heillä yhtymäpaikkana tuo saari, jossa Kaleva, Suomalaisten ja Virolaisten yhteinen muinaissankari, oleskeli; Kalevan aikoihin asti, jo hämärään muinaisuuteen siis, tuo yhteys johtuu; saarella taas he kuulevat lauluja, Kalevan aikuisia, Suomalaisten ja Virolaisten muinaisrunoja; yhteys näiden kansain välillä ei siis ole mitään aineellista, jokapäiväistä; ei Lihola, Rahola tai Kultala ole heidän keskinäisenä yhtymäkohtanaan, vaan etupäässä laulut — isänikuiset, Kalevalan ja Väinön aikuiset. — Runo "Suomen sillasta" ja "laulajan tuvasta" on, niinkuin Kalevipoeg-runojen tekstissä olevat tähdet osoittavat, sellaisenaan kansan suusta lähtenyt.
Seitsemänteen runoon:
[29] ja [30] Näistä haamun sanoista käy selväksi että Kalevanpoika ja saaren neito olivat veli ja sisar; vrt. 2 muist. neljänteen runoon.
[31] ja [32] käännös otettu Donnerin kirjoituksesta! (Suomi, II, 5 osa).
Kahdeksanteen runoon: