[16] Iru-mäki on Tallinnan vieressä. Tällä mäellä lähellä maantietä voipi vieläkin nähdä tuon kivipaaden, joksi Linda tarinan mukaan muuttui. Jotka ensimmäistä kertaa matkustavat Tallinnaan, tervehtivät tätä kivipatsasta pannen kunnioituksen osoitteeksi lakkinsa sen päähän. Vanhan kansan luulon mukaan on kiven sisässä muka salainen voima; ken sen illalla työntäisi alas laaksoon, löytäisi sen seuraavana aamuna varmaan entisellä paikallaan.
[17] Näkk — vedenhaltia; Suomessakin on kansa muutamin paikoin antanut tämän ruotsalaisen nimen (necken, näkkä) vedenhaltialle.
[18] otettu Donnerin kirjoituksesta (Suomi II, 5 osa).
Neljänteen runoon:
[19] Suonion käännös Suomen Kuvalehdessä v:lta 1879, nro 145.
[20] Mistä syystä saaren neito, kuultuaan Kalevanpojan sukuperän, syöksyi aaltoihin, sen saamme tästä runosta ainoastaan aavistaa: saaren neito oli Kalevanpojan sisar. Tässä runossa kohtaa meitä jälleen samat ainekset kuin Kalevalan Kullervorunoissa; samallaisesta syystä, kuin saaren neito, hukuttaa Kullervonkin sisar itsensä mereen. — Saaren taatto ja emo olisivat siis Kalevanpojan vanhemmat. Mutta edellähän kerrottiin Kalevanpojan isän, Vanhan Kalevan, rauhallisesti kuolleen ja äidin, Lindan, joutuneen Suomen noidan käsiin! Niinpä kylläkin. Tässä on tavattavissa ristiriitaisuus, jommoisia vanhoissa runoissa toisinaan ilmaantuu ja joiden ilmaantuminen on helppo käsittää, kun ajattelemme miten monellaisten vaiheitten alaisia tällaiset runot ovat olleet, miten monetkin niistä vaan ovat katkonaisia, muistissa onneksi säilyneitä palasia alkuperäisesti ehkä kylläkin ehjistä muinaisrunoista. Onpa tällainen ristiriitaisuus tavattavana Kalevalassakin juuri Kullervorunoissa. Kullervonkin isän, näet, kerrotaan kaatuneen sodassa Untamoa vastaan, mutta sittemmin hän kuitenkin ilmaantuu runoissa jälleen elävänä. — Että saaren neito oli Kalevanpojan sisar, se käy selvemmäksi 7:nnestä runosta.
[21] Tämä kylmyys ja huolimattomuus tekemänsä rikoksen johdosta, jota Kalevanpoika osoittaa, vivahtaa samallaisiin ominaisuuksiin Kullervossa tämän ensi aikoina. Kalevanpojassa nämä ominaisuudet kuitenkin tällä kertaa ehkä pikemmin johtuivat kykenemättömyydestä harkitsemaan rikoksen suuruutta, kuin tuosta synkästä ja paatuneesta maailman katsannosta, joka Kullervossa tavataan ja joka juuri tekee hänet niin kamalan viehättäväksi.
[22] Mitä Kalevalassa kerrotaan Ainosta (4 r. 305) on Viron tarinoissa sovitettu saaren neitoon.
[23] Olevit ja Sulevit tarkoittanevat muinaisia, Kalevien-aikuisia sankarisukuja.
Viidenteen runoon: