[7] Samanmoisissa aputöissä, kuin tässä leppäkerttu, ilmaantuu Kalevalassa mehiläinen; vrt. Kal. 15 r.
[8] Samoin kuin Suomalaisilla, vallitsi Virolaisillakin usko sanan ja loitsimisen voimaan. Miehiä, joita Suomalaiset kutsuivat noidiksi, tietäjiksi, loitsijoiksi, laulajiksi j.n.e., kutsuivat Virolaiset "tarkoiksi" (viisaiksi). He luulivat sellaista miehiä löytyneen eriarvoisia; arvokkaimmat olivat mana-, tuuli- ja sanatarkat. Suomessa kuitenkin näyttää Virolaisten mielestä mahtavammat noidat asuneen; niinpä tässäkin ilmaantuva "sanatarkka" oli Suomesta kotoisin. Tämän käsityksen kaiketi on vaikuttanut se luulo, että pohjoisempana oleva maa aina muka on varsinainen noitien ja muitten ihmeitten pesäpaikka; niinpä Suomalaiset sellaisena ovat pitäneet Pohjolaa ja Lappia.
[9] Kaupunki Virossa Suomenlahden etelä-rannalla; kutsutaan myös Rääveliksi; sen perustamisesta tulee tuonnempana puhe olemaan.
[10] Järvi Tallinnan lähellä.
[11] Samanmoista kerrotaan Kalevalassa Kullervosta, 31 runossa.
[12] Kurnipelissä ladottiin viisi 1/2 jalan pituista pyöreätä puukapulaa omituiseen pinokseen, josta niitä sitten määrätyn matkan päästä kartulla koetettiin heittää kauaksi niiden ympärille vedetyn suorakulmaisen piirin sisästä. Se on sama kuin linnapeli Viipurin läänissä.
[13] Viron pohjoisrannikolla kulkevan valtatien varrella on eräässä kohden sellaisia pystyssä seisovia kiviä; kansa niitä nimittää Kalevan neitseiksi.
[14] Runo varustaa sankarinsa erinomaisilla ruumiin voimilla.
Kolmanteen runoon:
[15] Äike-Ukko, ukkosen jumala.