Tähän nyt päättyi tämä lyhyt esitys Kalevipoeg'ista. Hyvin tiedämme — mitä jo edelläkin olemme viitanneet — että pitkä, runollinen teos ja varsinkin tällainen kansan luoma runoteos lyhyesti ja suoranaisesti esitettynä kadottaa enimmän osan viehättäväisyydestään ja varsinkin sen tuoreuden ja alkuperäisyyden, joka kansanrunossa ilmaantuu koko esittelytavassa, joka lauseessa, melkeinpä joka sanassakin. Tarkoituksenamme onkin vaan ollut tyydyttää niitä Suomalaisia, jotka haluavat tutustua tämän veljeskansamme runoteoksen pääsisällykseen, mutta soveliaan oppaan puutteessa ja muiden hankaluuksien vuoksi tähän asti ovat olleet siitä estetyt. Uskollisesti, kaunistelematta ja niin paljon kuin mahdollista nojautuen Kalevipoeg-runojen omaan tekstiin olemme kertoneet tästä Viron kansan sukusankarista kaiken sen mitä runot itsekin — pienempiä sivutapauksia lukuun ottamatta — hänestä kertovat. Sivumennen olemme muistutuksissa tehneet muutamia viittauksia Kalevipoeg'in sukulaisuudesta Kalevalan kanssa. — Koska meillä nykyään on alkanut vallita suuri virkeys Suomen suvun ja sen henkisten tuotteiden tutkimisessa, voipi toivoa, että Kalevipoeg vast'edes meillä löytää oppineitakin tulkitsijoita ja että tätä Kalevalan sisarta meilläkin aletaan yleisemmin suosia. Mutta siihen asti — "parempi jotain kuin ei mitään".
Muistutuksia:
Ensimmäiseen runoon:
[1] Taara oli Virolaisilla ylijumala ja vastasi Suomalaisien Ukkoa; Taaran toisintonimiä omat Jumal, Ukko, Looja (luoja), Vanataat, Vana-isa y.m.m.
[2] Kalevaisia olivat myös Kalevalassa esiintyvät Suomen sankarit. Kaleva tarkoittanee itse Ukkoa, Vana-isaa, joten Kalevaiset olisivat Ukon poikia.
[3] Vertaa Kalevalan 31 runon ensimmäisiä säkeitä; sekä tämä kahta että useat muutkin Kalevanpojan runoissa antavat syytä pitämään Kalevaa ja Kalevanpoikaa samoina persoonina, mitkä Kalevalassa ilmaantuvat Kalervon ja Kullervon nimellä; Kalevalan toisintorunoissa kutsutaankin Kalervoa usein Kalevaksi (O.D.). Samat alkuperäiset ainekset, mitkä tavataan Kalevanpojan tarinoissa, vaikka Virolaisten keskuudessa siinä määrässä toisenmoisiksi muodostettuina, että ainoastaan siellä täällä joku kohta muistuttaa molemmilla tarinoilla olevan samat juuret.
[4] Viron läntinen rannikko.
[5] Tämä Salmen kosimisruno on toisinto Kantelettaressa tavattavasta runosta "Suomettaren kosijat". Vrt. myös Kalevalan kertomusta Kyllikin kosijoista (11 r.)
[6] Kunglan maa on arvaten kokonaan taru-peräinen, ilman mitään historiallista pohjaa.
Toiseen runoon: