Perut poistavan keskiajan kaamean tuon, tyrehyttävän sielujen kärsimysvuon, alas iskevän alttarit saastain, pois piinapenkit raivaavan, pois piinaajat myös laasevan kirot kirkon katkerat raastain.
Näen, nuoriso työn, sinun lyövän myös ikikahlijas, itsensä Mammonan. Työs on suurin se, nuoriso valpas. Kuin kuolemankaarti sa karkaat päin eturinnassa rientäin sa ryntäät näin, on iskevin aina sun kalpas.
Etujoukkona orjain armeijan, koko kärsivän työläismaailman vihit itses sä sankarityöhön: lyöt Mammonan maahan, ja kahleistaan käsin känsäisin kirvoitat sorretut maan, lyöt kuin tuli pitkäisen yöhön.
PYRI PINNALLE
Lyhyt hetkesi heljänä hehku, pala puhdasta, kirkasta tulta! Ei laatuun käy kytö miilun, pois päältäsi kuona ja multa!
Lyhyt hetkesi heljänä hehku!
Tuli tuskan ja katkeruuden
yös synkeän kirkastakoon:
näät määräsipään pyhän, uuden.
Lyhyt hetkesi heljänä hehku! pyri pinnalle, nouse ja riennä ylös alhosta onnettomuuden, kova kohtalos, ystävä, liennä!
SONETTI
Jo iltakellon ääni kajahtaa ja työstä palaa niukan palkan saajat, on paidat märät, hiki hajahtaa ja jäykät ovat jäntereet ja raajat.
Taas sänkipaljaina on sarat laajat, on sirpill' ollut paljo purtavaa. Maa alaston ja kuhilaat myös taajat, ne tiukkaa kättentyötä todistaa.