Vuosisatain aamu alkoi, Nyt on viittoeltu tie.
Sitä käydä! — käsky kuuluu. Matkan päässä hyvä lie.
Ken ei tunne rakkautta, veljeyttä povessaan,
hän ei pysty meidän työhön eikä myöskään voittamaan.
Oikealla asehella tosivoitto voitetaan.
Siispä kukin kunnollisna käyköhönkin toimimaan.
Valtahalu, valhe, vilppi sydämistä väistyköön.
Oikeutta itsestänsä kukin ensin etsiköön.
Sitten muista! Muistakaatte! Näin me käymme voittohon.
Innon laulut, toivon kulut kautta maailman soikohon.
Köyhän ääni kuuluville! Hornan yöhön valkeus!
Sitä vaatii köyhälistö, Jumala ja oikeus.
NE MATASI MAASSA.
Ne matasi maassa polvillaan ja ne huusivat Luojaa tuskissaan.
Mut yö oli yllä ja
kalman mies
syyssatoja suuria
niittää ties.
Elonviljat kypsyi,
tuleutui;
yli laihon viikate
kaareutui.
Ja Jumala mykkänä
nukkui kai,
oli taivas vaiti ja
tyhjän sai
nälän nähnyt nöyrähän rukoukseen — käsi kuolon kuivasi kyynelveen.
Oli palkkana uskon ja
haaveiden,
työtaistelun, tarmon ja
toiveiden