Nuku, nuku nuppuni, äläkä sä herää: Eihän ole, kultani, täällä sulle erää.
Nuku, nuku nuppuni,
nuku ikiunta:
Täällä ompi osanasi
syksyä ja lunta.
Eilen isä kuopattiin,
huomen sä, kulta.
Pian munkin lapsi niin
peittävi jo multa.
Köyhän osa onneton
ompi sekä nurja,
iloton ja toivoton,
kova, kolkko, kurja.
Rikas lapsi lepäjää
alla kultakankaan,
köyhällepä ees' ei jää
pala aivinankaan.
Onko sulla nälkä vai
mik' on tuska sulla?
Tyhjä, tyhjä rinta kai
aivan ompi mulla.
Nälkähän on mun ja sun
kova on se tauti.
Nuku, nuku nuppu mun,
unen rohto nauti.
Nuku, nuku nuppuni, äläkä sä herää. Eihän ole, lapseni, täällä sulle erää!
TÄÄ PÄIVÄ ON PÄIVÄ HERRAN!
Tää päiväpä juhlien juhla lie, tää päivä on päivä Herran, joka sydän kun riemuten uhrin vie pyhän uhrimaljaan kerran, kun syömet syntiset saastastaan näin tahtovat irti päästä, pyhä kukka kun puhjeten kuorestaan pään nostavi talven jäästä ja tuoksullaan jo täyttää maan. — Tää päivä on päivä Herran!