Voi sitä tyttöä,
niin sydämmikköä,
että hän munkin tenhota tais.
Nauraen juoneen
jos vaikka Tuoneen
murehen lapsen se johdattaisi
Naurelen sulle
kuin sinä mulle;
lemmetön leikki on rattoisaa?!
— Naurujen kaita
polku on saita.
Voi sitä sittekin taivaltaa!
VAIN SULLE
Vain sulle ma kaiutan kanneltain, vain sulle mun lauluni helkkää. Oi, kuuletko äänen, mi rinnassain, iki-iloa soi nyt pelkkää!
Sydän katkoo jäisiä kahleitaan,
se lempenä leimuten palaa.
Suvituulten tuoksuhun, tulvintaan,
mun henkeni hehkuen halaa.
Vain päivästä nyt minä laulaa voin,
vain kesästä kertoa tahdon.
Minä lahden laineen läikkynä soin
sekä virtenä virran vahdon.
Tule tyttö lainehen läikyntään,
tule virran vierivän veteen,
tule taivaan pilvien päilyntään,
tule Luojan kasvojen eteen!
Näät, kaikki ne soittavat sielussain, ne yhtehen riemuiten ryhtyy. — Siks sulle ma kaiutan kanneltain, kun Luojakin lauluhun yhtyy!
MÖKINPOJAN HYRÄILY
Mua viihdytti hongat ja hongistot sekä perkuu korven soitten, Mun tyttöni kiehtovat kulkuset ja mellakat markkinoitten.