Hyvä jumala! Minne ma uuvuin nyt, mihin itseni vietellä annoin? Miten kauan jo allani hyllynyt suo suuri on kaukorannoin?
Hyvä jumala! Ketä olen lempinyt ja kelle ma kaikkeni kannoin, kenen silmistä olen minä syttynyt, ketä kauan ma seurata vannoin?
En tiedä, en tiedä, en aavista, vaan yksin ma värjyn ja vaivun ja pettymykseni painosta
alas maahan asti ma taivun ja hiljaa hiudun ja toivosta, erä erältä hukun ja haivun!
7.
Kuninkahansa eessä karkeloipi Salome, itämaiden ihanin, symbaali helisee ja harppu soipi, kun tanssii tulisilmä suloisin.
Ja hiljaisuuden halki humajoipi sävelten hurma vankitornihin, min paasilattialla unelmoipi mies idän ylevistä ylevin.
Ja säveleitä kuullen vanki havaa kuningasunistaan ja värähtää ja autuaana kättä vapahtavaa
ylhäältä odottaa hän pyhimpää. Vaan Kastaja kun katsehensa avaa — niin piilu pyövelin vain välähtää.
8.