Kuin kaksi kotkaa nuorta, voimakasta me aurinkoiden luokse ennetään ja ylös tästä maasta matalasta planeettileikkihin me lennetään.
Ja niinkuin kaksi kaiken valtiasta äärettömyyksissä me liidetään, ja levähdetään lennostamme vasta, kun kaunehimpahan me kiidetään.
Ja yllä maisen onnen, onnettuuden ja maisten riemujen ja huolien me aloitamme elämämme uuden
ja elämämme laulun suloisen ja julistamme uuden jumaluuden, ja lemmestämme armas luomme sen.
15,
Sun suustas, jota suutelin, ma halaan nyt saada sanan selvän, totisen ja säälin vuoks' sa totuut' älä salaa, vaan anna haastaa halun, tuntehen.
Sa sano, eikö rakkaus, mi palaa öin, päivin, aina pohjass' sydämen, voi lääkitä ja lämmintänsä valaa riemuksi rinnan sairaan, suruisen?
Ja kun se tuot' ei voi, se onko silloin vain virvatulta, valhett' typerää, kuin kerjäläisen onnen uni illoin,
mi aamun tullen täyttymättä jää? Oi anna vastaus, jos taisin milloin sua vilu-viiman tullen lämmittää.
16.