Impyen huvi.
Pajupensaan luo tuli impyinen ja siitä hän oksan taittoi ja rallatellen ja naurellen pajupillin tuosta hän laittoi.
Ja sitä hän soitteli soittaakseen
ja siin' oli kaunis ääni
ja kummaksensa tuon säveleen
sai kuullakseen koko lääni.
Mut huimapää oli impyinen:
hän soitinta liiaks' koitti
ja näin hän pillinsä pienoisen
sorasointuiseksi soitti.
Ja hän pois sen viskasi luotansa ja — naureli katketakseen ja taas ihan uudesta oksasta teki pilliä soitellakseen.
Meren taa putosi päivä.
Meren taa putosi päivä, kohoo kuu kuparikarva, syttyy tähdet taivahalla.
Yön suussa iloisin sulho
tarpoo tietä. Tien takana
tupa on miehen mielitietyn.
Taival taittuu. Mies totinen
hätkähtää kuin kuolon tullen:
ei tuli tuvasta tuiki!
Kullan pirtti on pimeä,
pimeät sen pihtipielet,
syden synkkä sintsin muoto.