Suonsilmä kuivui,
hettehet haihtui,
erämaa asunto-
maaksi kun vaihtui.
Halla ei vienyt
viljoja noiden.
tölli ei tuntenut
huuruja soiden.
Vaan vieri vuodet
ja ajat muuttui,
suopea sallima
väelle suuttui.
Kerkesi kato
ja lapsilauma karttui,
verojen taakka
vahvasti varttui.
Töllissä tehtiin
tuimasti työtä,
vaan ei vältetty
puutteen yötä,
verojen kuormaa ei jaksettu kantaa, talo ei tahtonut "armoa" antaa,
tauti tuli kuokka- vieraaksi vielä, niin että suru oli suolainen siellä.
Kurjuuden kesken
kuolema kulki,
sairaan miehen
silmät se sulki.
Mitä teki vaimo
ja muu väki silloin,
kun tuli turma
painavin pilloin?
Talo hääti töllistä
Tiensuun joukon,
kunta soi köyhäin-
huoneesta loukon,