Minne mennään, minne, minne?
Sinne,
miss' ei mitään määrää.
Taivalletaan tietä väärää umpimähkään. Vaan ei moinen kylvö, nähkää, koskaan kanna kunnon tähkää!
Autio torppa.
Autio torppa, ikkunat poissa, hiiret hiipivät huoneustoissa.
Särkynyt sintsi
ilmassa riippuu,
pyrstörikko kukko
viirissä viippuu.
Kesantona pellot,
vakoja vailla,
auran jälkiä
ei näy mailla.
Tiensuun väki oli
vaurasta ennen
vuosikymmenet
taapäin mennen.
Töllin mies oli
vahva kuin vuori,
emäntä reipas,
rehti ja nuori.
Yksi oli lapsi,
pikkunen piltti,
ilo isän, äidin,
kaunis ja kiltti.
Korpeen aukes
avarat pellot,
korvesta kaikui
karjan kellot.