Tuli vastaamme ihmiskauppiaat,
nuo huijarit veren ja lihan,
tuli vastaamme vaan kamasaksat nuo,
nämä kurjista kurjimmat ihan.
Ja näiden kanssako järkeillä
ja tunteilla tuntehetonna!
Mitä sovusta lie, mihin rakkaus vie
kun edess' on ilmetty konna?!
Kieli kitaan kuivuu, kangistuu,
sana jähmettyy ja jäytyy,
kun kanssa kiskurikuninkahan
vain tovinkin puhua täytyy.
Sanat poies siis sekä kiinni suu ja mykkinä taistelkaamme. Pois pelko ja armo ja armahdus, kun vihata vain me saamme!
Umpimähkään.
Villi voima, usko luja, halu käydä taisteluhun; ammollaan on kuolon kuja, eikä tiedä kansa: kuhun?
Harhapolku viepi saaliin
kulkijamen kompastuissa,
harva nuoli käypi maaliin,
kiukkunen on kiro suissa.
Vaan ei tappioita surra, eikä erehdystä huolla, kun on karvas pettu purra, kolkko kahlittuna kuolla.
Kummemmasta kummenpaan, tummemmasta tummempaan.
Veritöitä, kauhu-öitä, pälyy kurjan kurjat kalvat likaiset ja halvat.