Suur' on tuska, suur' on suru,
suurempi on valonkaipuu,
kun ei enää maita muru
orjalle, mi maahan vaipuu.
Suur' on maassa massan jano, koska ehtyy toden lähteet. — Kansa! ällös, ällös ano: anojan on aina tähteet!
Jauhakaa orjat!
Tarttukaa kovemmin kampihin kiinni, jauhakaa, jauhakaa, orjat. jauhakaa suruja itsellenne, jauhakaa lyhyiksi elonne päivät, kurttuja naamaan ja köyryä selkään, jauhakaa kuiviksi suonienne nesteet ja — kuolkaa kunniatonna!
Tarttukaa kovemmin kampihin kiinni, jauhakaa, jauhakaa orjat, jauhakaa iloja orjuuttajalle, jauhakaa naurua, nautinnoita, suonihin verta ja ryhtiä rintaan. Kiskurin elämä on ikävä ja harmaa, ja teillä on — ilojen avain!
Tarttukaa kovemmin kampihin kiinni, jauhakaa, jauhakaa, orjat! Tovinkin jos näet myllynne seisoo, kivet ei käy, ei kuulu sen kolke niin elo sammuu ja kuolema kulkee.
Teillä on valta ja teillä on voima, mutt' — muille te jauhatte orjat!
Nyt toverit!
Nyt toverit, taisteluhansikas on heitetty meitä vastaan, sopu loppunut lie ja nyt työnämme on taistelu ainoastaan.
Me luotimme järkeen, tunteeseen,
me luotimme ihmisyyteen,
mut mitä me löysimme? — Löysimme
vain kolikkolikaisen pyyteen.