Ruokitko sa veljeäsi, kun hän tähtes nälkään nääntyy, onko sulla aulis käsi, kun sun siskos puolees kääntyy?
Ellet heitä auta, silloin
oot sa outo vieras heille,
sisko et, et veli milloin,
tuiki tuntematon meille.
Auta siis ja ole veikko, ole sisko, tover' oiva Nääthän: uhkaa kuolon peikko, eikä riitä oma hoiva.
Olkaa valveill' —
Olkaa valveill' orjaparvet kärsineet ja kuihtuneet: verta vuotaa vanhat arvet, vierii viljoin kyyneleet.
Silmät auki, ettei kaulaan
lennä surmasilmukka,
ettei kiskurien paulaan
elontoivein sorruta.
Nyt on kiire, nyt on hoppu, ees' on ajan suurin työ, ettei koidu kaiken loppu, ikipitkä, inha yö.
Yö on —
Yö on yllä niinkuin muuri öiset hirmuhenget irnuu, ahdistus on synkän suuri, koska kuolon orhit hirnuu.
Pien' on vielä valonjuova
alla epätoivon taivaan,
päivä, pelastuksen tuova,
ihmislasten orjavaivaan.