Se sama pyhä maailma,
mi hänet työnsi lokaan,
se sydämeensä armotta
"palkaksi" pisti okaan.
Hän "langennut", hän portto on, vaan siitä hän ei hän vastaa. Muut hälle loivat kohtalon, hän elää ainoastaan.
Herahti kyynel.
Pikkutyttönen, pikkutyttönen,
herahti kyynel silmähän sulle.
Arvasin sen:
elämä raskas on myöskin mulle.
Köyhä olet, onneton, pikkutyttönen,
kerjäten etsit sa onnea turhaan,
väsähtäen.
Riistäjä rintasi riemut murhaa.
Ilman lempeä, vailla hoivaa poljet sa puutteen polkua loivaa, niinkuin kulkevat tuhannet toiset elämän murjomat murheen loiset kuoleman kammioihin.
Miksikä?
"Nuorassa hirttäyneen taloss' ei saa leikkiä lyödä,
maassa makaavaa ei herjata kenkään saa!"
Miksikä riistäjät siis yhä kansaa solvaa ja sättii
sitte kun säälittä sen löivät he maan tasahan?
Sääli teitä.