Miks murskata ei epäuskon kyytä, pois heitetä jo heikkouden syytä, ylväinä, uhkamielin, pystypäin, varmoina viimeinkin jo käydä näin kuiluista kukkuloiden valoon päin?
Kuulas, kalpee kevät yö.
Kuulas, kalpee kevät yö,
taivahalla tähtivyö,
Pohjantähti, Otava,
Väinämöisen miekka ja
kaikki, kaikki tähtöset,
Luojan silmät valoiset
luovat katseen päälle maan.
Maassa yötä nukutaan,
nukkuu vanhat, nuoremmat,
valveill' on vain virkummat
ja ne, jotk' ei unta saa,
joita suru ahdistaa:
Miksi, miksi nukutaan,
nukutaan kuin kuolemaan?
Kuolohan on unta myös,
unta ikuisessa yöss'.