— Mutta niillä on kurssia.
Ja siihen ei vaimolla taas ollut mitään lisättävää. Mutta sitten hoksasi:
— Mene punaiseenristiin! Olethan siten edes mukana. Mutta tämä tällainen ei vetele. Ei passaa, että sinä venyt täällä kotona, kun miehet panevat nahkansa alttiiksi sinunkin puolestasi. Mene punaiseenristiin!
Ja kuinka ollakaan: itse Kulmalallekin alkoi seljetä mikä vaimolle heti paikalla.
— Niin, onhan se niin, että jos tämmöinen alempi kansa jotakin meinaa, niin täytyy kaikkien olla yksistä puolin, niinkuin herrainkin, ja vielä suuremmallakin syyllä: nämähän olivat lukeneita ja oppineita, näillä oli rahaa ja vehkeitä, osasivat kaikki konstit, hätäkös niiden oli yrittää tehdä köyhemmästä kansasta hamppua. Mutta ei se ollut vielä kirkossa kuulutettu, kunhan minäkin tästä, — hymähteli Kulmala, ja hänen tuli pitkästä aikaa oikein hyvä olla. Tiesi kerrankin ihan tarkalleen mitä piti tehdä, pääsi tasapainoon oman itsensä kanssa, kunnioitti itseään, ja — kunnioitti vaimoaan, joka oli niin jumalattoman ymmärtäväinen.
Ja ennenkun hän hoksasikaan, oli hän vaipunut mitä sikeimpään uneen. Rauhallinen omatunto näet — se se vasta pielus on, parempi kuin untuvapatja, jolla murhavaistojen raiteilta suistama kylläinen kuhnuri unettomana väänteleiksen.
II.
Ja aamulla varhain kompuroi hän ylös. Puki pimeässä vaateriekaleet päälleen, kuhki tovin ja lähti sitten hiihtelemään kohti läheistä kaupunkia, mitä seudun työläisten oli määrä puolustaa. Hiihteli kireänä pakkasaamuna viuhuvan viiman purressa vaillinaisen vaatekerran läpi nälän riuduttamaa ruumista ja saamatta lähtiessään lämmitteeksi muuta kuin eukon yksikantaisen hyvästelyn:
— Ja sano nyt niille muille meidän kylän miehille, etteivät pelaa sikaa, ja tule sitten takaisin, kun olette antaneet lahtareille kalliin ajan lisäystä.
Tuli kaupunkiin ihan yhdennellätoista hetkellä, sillä jo matkan päähän kuuli hän kiivasta kivääriammuntaa, ja päästyään perille sai hän kuulla, että ne jo oikeastaan kolmelta taholta piirittivät sitä, että kaikki miehet oli jo komennettu ja että kaikki kiväärit oli jo jaettu, niin ettei hänelle enää voitu antaa mitään.