"Oletko sinä siivonnut makuuhuonettakin", huudahti Hage vilpittömästi säikähtyen.
"Olenpa niinkin. Ja sitten minä olen vain lojuillut jollakin tuolilla ja oleillut sinun huoneessasi."
Hage ei kuunnellut kauempaa, hän rupesi astelemaan edestakaisin lattialla, makuuhuoneenkin oli hän siivonnut, — ei, se soti hänen käsitystään vastaan nuoresta tytöstä. Yhtäkkiä hän pysähtyi:
"Mutta kun sinä oleilet täällä koko päivän, niin yläkertalaiset varmaankin huomaavat —", hän osoitti kattoa.
Terese katseli häntä kimaltelevin silmin: "he ovat sitä jo aikoja aavistelleet."
"Entäs neiti Stefferud?"
"Hänelle minun täytyi kertoa se jo ensimmäisenä päivänä."
Johannes asteli niin, että takinhelmat heiluivat, ainakin puolen vuoden kihlausaikaa, syvimmässä salaisuudessa vietettyä, oli hän mielessään kuvitellut, yllättävää, hiljaista vihkimistilaisuutta, ja nyt, nyt rakoili hänen rakennuksensa joka nurkalta.
"Eikö sinun päähäsi pälkähtänyt, että minullakin kenties olisi voinut olla jotakin sanottavaa", kysyi hän näyttäen sangen uhkaavalta.
Terese punastui, hänen silmänsä kyyneltyivät, mutta hymyilemättä ei hän voinut olla.