Björnholt taas laimistui. »Minä luulin teidän urkkineen jonkun vehkeen», hän sanoi.
»Minä sanoin Herran sormi —»
»Niin, niin — tietysti — luonnollisesti —» jupisi Björnholt ja haukotteli.
He astuivat vähän aikaa ääneti.
»Nämät ovat vaikeita aikoja kauppiaille», Vildhagen huomautti.
»Noo, hyvätkin kauppiaat valittavat aina. Tehkööt vararikon, he saavat akordin ja ansaitsevat viisikymmentä tai kahdeksankymmentä prosenttia.»
Vildhagen hymyili tyynesti. —
»Eiväthän kaikki voi saada akordia.»
»Mitä vielä!»
»Minä tiedän ainakin yhden, joka —»