Hän rykäsi ja pureksi kiivaasti piipun hammasluuta. Knut katsoi ulos ikkunasta ja oli hetkisen vaiti. »Minulla ei ole mitään kerrottavaa», hän sanoi sitten — hänen äänensä oli aivan viehkeä ja hellä.
»Sinä lasket leikkiä! Sinulla, jolla on niin vilkas käsityskyky, sinullako ei olisi —»
»Minä olen täydellisesti tyhjä, isä.»
Holt katseli hetkisen levottomasti poikaansa ja naputteli koukkuisilla kynsillään edestakaisin suuria hampaitaan.
»No mutta kerro minulle edes, miten asian laita on: Sinähän aioit asettua Lissaboniin —?»
»Niin.»
»Sinä luovuit siitä aikeesta?»
»Niin. — — Tapahtui jotain, joka — —»
»Sinä muutit mieltä äkkiä?»
Knut katsoi tarkasti isään.