»Onpa niinkin. Suuri työväen paljous — — jonka luottamuksen hän on onnistunut saamaan — — se on hyvin surullista.»
Björnholt seisoi suu auki.
»Holtko? Holtko konkurssissa?» jupisi hän aivan hiljaa.
»Herran sormi —»
Björnholt tarttui hänen käteensä.
»Kiitoksia, Vildhagen. Te olette kallio. Minun täytyy mennä kotiin. Käykää katsomassa. Me voitamme, Vildhagen, me voitamme, hitto vieköön, sittenkin.»
Björnholt riensi kaupunkiin; Vildhagen astui miettiväisenä eteenpäin ja huomasi jossain solassa seisovansa vastatusten toimittaja Höjsenin kanssa. Vildhagen tervehti ystävällisesti.
»No, Höjsen, kutka te nyt asetatte ehdokkaiksenne lähestyviin vaaleihin?»
»Tietysti Aage Stormin ja tohtori Holtin.»
»Te olette todellakin rohkea mies, Höjsen. Konkurssintekijän pojan — jos te sen vaalin voitatte, niin minä sanon, että te olette voimakas.»