»Vain on sinun ystäväsi —?»
»Hän on ainakin kerran julkisessa kokouksessa sanonut hänelle totuuden vasten silmiä: 'Te olette synnyltänne pyöveli, herra Björnholt, pyöveli suoraan sanoen'.»
»Hitto vieköön, hänen kanssaan ei ole leikkiminen, sinun ritarisi, herra Aagen.»
He kulkivat äänettöminä eteenpäin. Äkkiä Knut pysähtyi: »Kuulehan, minä luulen, että minä tahdon vielä mennä sinun ystäväsi luo.»
»Sinä tahdot —?»
»Pyytää häneltä anteeksi.»
Pietari jäi sanattomaksi. Hän oli mielessään vähäpätöinen, nöyrä, kiitollinen piste armon valaisemassa maailmassa. Tämä päivä oli rikkaimpia, mitä hän moniin aikoihin oli elänyt.
Samaan aikaan, kuin ystävät toiseen kertaan kävivät Aage Stormin luona, oli pieni valittu seura koolla kauppias Vikin seurusteluhuoneessa. Siellä oli ollut naisyhdistys. Jäsenet olivat jo kuitenkin poistuneet paitse »puheenjohtaja» matami Tvet, joka oli suuri kulmikas nainen, tukka kammattu suuriin kiemuroihin poskille ja torahampaat tavattoman kehittyneet. Paitse häntä oli vielä saapuvilla Vildhagen, pappi Fonn ja hänen virkaveljensä, kaupungin toinen äsken tullut pappi Strand. Tämä oli roteva pieni mies, jonka käytös unohduksen hetkenä muistutti milloin vallattoman ylioppilaan milloin hauskan, hiukan karkean laivurin käytöstä. Hän oli, ennen iloiseksi ylioppilaaksi tulemistaan, ollut merimies. Suoritettuaan virkatutkinnon hän rupesi ensin merimiespapiksi ja sai sitten viran kaukana maaseudulla, josta hän nyt tuli. Kuin hän muisti hengellisen asemansa, oli hän mahtava prelaatti kiireestä kantapäähän. »Hän harjoittelihe piispaksi,» olivat hänen toverinsa jo aikaisin sanoneet hänestä.
Sekä Fonnia että Strandia pidettiin suurina saarnamiehinä. Strand puhui mahtavalla äänellä, hän vaikutti suurilla, valtaavilla käänteillä ja koetteli masentaa. Fonn puhui hiljaan ja vähän laulavalla äänellä; hänen voimansa oli hiljaisessa yhtämittaisessa itkussa. Molemmat olivat väsymättömiä.
Istuttiin hauskasti yhdessä ja puheltiin hengellisistä asioista.