»Todellako? Olisiko teistä tullut —?»
»Rauhan mies — niin on. Minä täyttä totta aion hankkia itselleni vatsan, viran ja yleistä kunnioitusta.»
»Te olette irvihammas, niinkuin ainakin. Mutta onko se totta? Ettekö te todellakaan ole enää tulensytyttäjä?»
»Politillisessa pörssissä minut saa noteerata 'mieleiseksi'. Minä olen ilmoittautunut jäseneksi välinpitämättömien yhdistykseen.»
Björnholt tuli hänen luokseen avoimin sylin. »Mutta sittenhän te olettekin meidän miehiämme! Sallikaa minun syleillä teitä, nuori mies. Pysykää vastakin parannuksen tiellä. — Tahdotteko ottaa osaa yhteen partiiaan?»
»Ei, kiitoksia. Minä tulin vaan tänne näkemään norjalaista sanomalehteä.»
Björnholt otti häntä takista ja veti mutkaan. »No, helkkarissa, teidän pitää lukea 'Maakunnan lehden' täänpäiväinen pääkirjoitus. Se on oivallinen. Se on Fonnia vastaan. Hän sortaa meitä. Nyt hän saa sätkäyksen — mutta hienosti; hänhän on meikäläisiä.»
Sitten päästi hän Knutin ja huusi kovalla koulumestarin äänellä muille herroille: »Aletaan!»
Pietari oli tämän kohtauksen aikana pureksinut alahuulensa melkein poikki; hattunsa hän oli väännellyt yhteen sykkyrään. Kuin hän ja Knut jälleen olivat kadulla, sanoi hän:
»Jotta sinä saatoit olla niin ystävällinen tuota — tuota —. Minä tuskin voin hillitä itseäni, kuin minä näen hänet. Ja sitten kaikki häntä pelkäävät, kaikki paitse Aage Storm.»