»Ja te vastasitte?»
»Etten minä lankeemukseen kehoita.»
Fonn katsoi nöyrästi virkaveljeensä.
»Hän on kuitenkin päässyt matkaan,» Vik huomautti.
Fonn kumisti korviaan.
»Hän meni laivanisäntä Holtin luo.»
»Hm. Sitä miestä minä äsken tarkoitin,» selitti Fonn virkaveljelleen.
— — »Niin kauvan kuin minä muistan,» hän jatkoi Vikiin kääntyneenä,
»Berg oli taas minun luonani ja pyysi apua meidän köyhäinkassastamme.
Minä neuvoin häntä teidän luoksenne.»
»Niin, hän kävi täällä.»
»Uskallanko minä kysyä —?»
»Minä vastasin, että minä olen samaa mieltä kuin te. Se, joka ei usko ijankaikkista kadotusta, ei ole mikään kristitty.»