"Hyvää huomenta, neiti Aino", sanoi hän nostaen hattuaan.
"Hyvää huomenta", vastasi Aino, punastuen ja katsahtamatta häneen.
"Onnea ripille pääsöönne", sanoi ylioppilas, ojentaen hänelle kätensä.
"Kiitos paljon", vastasi Aino, ruveten taas astumaan. Ylioppilas ei päästänyt häntä, vaan kulki hänen sivullaan.
"No — eikö tunnu kummalliselta olla täysikasvuinen?" kysyi ylioppilas pitkän äänettömyyden jälkeen.
"Enpä tiedä. Minun mielestäni on niinkuin ennenkin", vastasi Aino.
"Eikö ole yhtään eroitusta?" kysyi Erkki.
"Ei mitään muuta kuin se, että nyt yksin hoidan taloutta", vastasi taas
Aino.
"Ja elämänne on muuten entisellään, samat ajatukset, samat unelmat? —
Ettekö ole halunneet pois kotoanne?"
"En koskaan."