"Etkö häpeä", sanoi hän kasvot hehkuen, "puhua täällä tuolla tavoin." — —
"Mikä sinua vaivaa? Miksikä minun pitäisi hävetä? Voitko kieltää mielelläsi tahtovasi olla hänen vaimonansa?"
"Mathilda, jos sinä" — —
Aino ei saanut enempää sanoneeksi, sillä samassa tuli ylioppilas, puettuna uuteen nuttuun ja hänen jälessään kulki vanha palvelia, kantaen tarjottimella viiniä, marjahilloa ja hienoja leivoksia.
"Tässä on kaikki mitä minulla on tarjottavana", sanoi ylioppilas, laskien viiniä lasiin ja tarjoten vierailleen. "Tervetulleet tänne! tervetullut luokseni, Aino neiti", toisti hän, kilistäen lasia hänen kanssansa.
"Niin, ja Aino, toivokaamme että ensi kerran tänne tullessamme tapaisimme täällä sievän, nuoren emännän!" sanoi Mathilda.
"Kiitos ystävällisyydestänne, neiti Ravn", vastasi ylioppilas kumartaen, mutta Aino pani hiljaan lasin pois luotansa.
"No, mitä pidätte elämästä täällä maalla?" kysyi ylioppilas
Mathildalta, kääntääkseen puheenaihetta toisaalle.
"No, kyllähän täällä — — vähän aikaa voisi viihtyä — — mutta en koskaan voisi ajatellakaan oikein asua täällä. Eihän täällä ole koskaan mitään uutta katselemista tahi kuulemista, eikä paljo koskaan saa tavata ihmisiä, joiden kanssa voisi seurustella."
"Juuri tuota samaa sanoi Aino neitikin kerran, enkä tiedä, onko hänellä vielä sama mielipide. Mutta, jos tahtoisitte te tulla kanssani kävelemään tänne ympäristölle, niin näyttäisin teille paljon sellaista, jota on hauska katsella, ja ihmisiä, joiden kanssa mielellään seurustelee."