"Vai niin, tervetulleet", sanoi vaimo, ojentaen kätensä Mathildalle, jonka täytyi ottaa se vastaan, vaikkapa vastenmielisestikin. "Tervetulleet", sanoi hän myös Ainolle, "olisihan minun pitänyt teidät tuntea; mutta te olette kasvanut niin isoksi, ett'ei teitä tahdo enää tunteakkaan. Minä olin kirkossa, kun teidät kastettiin. Mutta istukaa toki hetkeksi lepäämään."
"Kiitos, kiitos", vastasi ylioppilas, istuutuen penkille. Aino istahti hänen viereensä. Mathilda katseli ympärilleen etsien tuolia; mutta kun hän ei sellaista nähnyt missään, levitti hän nenäliinansa ja istuutui sen päälle.
Kari otti hyllyltä maitoastian ja kaatoi siitä vähän puukuppiin. Ensin maistoi hän oliko maito hapanta, ja tuli sitten Mathildan luo ja tarjosi sitä hänelle sanoen:
"Ehkä teitä janottaa?"
Mathilda näytti oikein säikähtyneeltä. "Ei kiitoksia", kiiruhti hän vastaamaan.
"Kuppi on kyllä puhdas", sanoi Kari ystävällisesti.
"Ei kiitoksia", toisti taas Mathilda. Mutta Aino otti kupin ja joi siitä, ja hänen jälkeensä ylioppilas.
"No, miten nyt tulette toimeen, Kari?" kysyi ylioppilas, kiitettyään maidosta.
"Kiitos, hyvästihän tässä nyt tullaan toimeen jo, Jumalan kiitos, olen nyt ollut terveenäkin."
"Voin tuoda terveisiä Juhanalta!"