Ja Plummer helisteli tyytyväisenä rahojansa. Hän oli onnellinen mies.
Ennen viikon loppua oli Frank kirjoittautunut nuorten miesten kristillisen yhdistyksen jäseneksi.
XIX.
Joulu oli tulossa. Dina oli käynyt erään ystävättären luona. Hän oli viipynyt kauemman, kuin oli aikonut. Häntä peloitti hiukan kulkiessaan yksin tuota pitkää matkaa. Hän rohkaisi kuitenkin itsensä! Hän ei ollut vielä ehtinyt pitkälle, kun hän huomasi samaan suuntaan kulkevan mieshenkilön. Hän kääntyi äkkiä ja lähestyi Dinaa, jonka sydän löi valtavasti. Juoksisiko hän pakoon? Samassa mies alkoi puhua:
— Dinako? Kuinka olette näin myöhään ulkona? Se oli Frank. Dina tuli iloiseksi huomatessaan, että tulija olikin tuttava.
— Menettekö kotiin? Mehän voimme käydä yhtämatkaa, sanoi Frank tarjoten käsivarttansa.
— Kiitos, käyn mieluummin yksin, vastasi Dina.
— Kuten tahdotte, sanoi Frank alkaen käydä hänen rinnallaan. — On varomatonta käydä yksin näin myöhällä.
— Aioinkin tulla aikaisemmin, mutta en ehtinyt. He astuivat
Plummerin puutarhan ohi. Ei yhtään ihmistä näkynyt liikkeellä.
— Odotattehan silmänräpäyksen, minä unhotin konttooriin erään esineen. Tulen pian, sanoi Frank.