— Mutta teidän omatuntonne sallii teidän polkea erään toisen viattoman tytön kunnian ja tulevaisuuden jalkoihinne. En olisi koskaan luullut, että te nuoret miehet voisitte olla niin halpamaisia. Te ajattelette vaan itseänne, ja itsekkäisyydellenne uhraatte te kunnianne, maineenne, omantuntonne. Hyi!
Agneksen silmät salamoivat.
— Jos teillä olisi hitunenkaan kunniantuntoa jälellä, Frank, menisitte te heti naimisiin Dinan kanssa. Hänestä saisitte hyvän ja uskollisen vaimon. Hän rakastaa teitä kaikista huolimatta.
— Minä pidän kyllä huolen hänestä ja — lapsesta. Heidän ei tarvitse kärsiä puutetta, sanoi Frank katsellen alas.
— Te siis tahdotte ostaa itsenne vapaaksi velvollisuudestanne kurjalla rahasummalla, sanoi Agnes. — Ettekö tiedä, että voimme lain avulla pakoittaa teitä, mr Plummer.
— Älkää puhuko lain pakosta minulle, sillä silloin joudun minä pois suunniltani, huudahti Frank. Laki ei teitä auta. Te ette voi todistaa mitään, lisäsi hän tyynemmin.
— Eikö keskustelumme kelpaa todistukseksi? kysyi Agnes.
— Minä sanon teille kerta kaikkiaan, neiti Agnes, että jos te turvaudutte lakiin, kiellän minä kaikki. Teillä ei ole mitään todistuksia, ja minä kiellän. Sekä te että ystävättärenne joudutte valehtelijoiksi, jotka olette keksineet koko historian peittääksenne hairahdusta ja samalla kiristääksenne rahoja minulta. Sellaista on ennenkin tapahtunut.
— Eikö sitten oikeudella ole mitään arvoa täällä Amerikassa? — kysyi Agnes katkerasti.
— Ei paljoa, ainakaan niin kauan, kun on rahaa, vastasi Frank.