— Jaha, te luulette oikeutta voitavan ostaa?
— Kyllä, tuhannella dollarilla saa helposti juryn jäsenen puolellensa.
Agnes mietti silmänräpäyksen.
— Saammehan nähdä, sanoi hän. Hän aikoi poistua, mutta seisahtui vielä. — Onko se todellakin viimeinen sananne, herra Plummer?
Frank ei vastannut. Agnes meni hänen luokseen, silitti hyväillen hänen tukkaansa ja sanoi lempeästi:
— Frank, entisen rakkautesi nimessä, meidän ystävyytemme nimessä pyydän sinua tekemään velvollisuutesi.
Frank pudisti päätään.
— En uskalla… en voi, mutisi hän.
— Silloin sanon minä, että halveksin teitä, lausui Agnes kalpeana vihasta ja harmista. Tästä hetkestä ette saa astua jalallanne kynnykseni yli. En pidä teitä enää gentlemannina, pidän jok'ainoan maantien kulkijan teitä parempana.
Hän meni nopeasti ulos jättäen oven auki. Frank istui hetken mietteihinsä vaipuneena. Sitten hän nousi ja lähti hiljalleen kotiin.