— Plummer! — huudahti tohtori. — Se raaka, vanha moukka! Niin, niin, omena ei putoa kauas puusta.
— Mitä meidän on tehtävä aikamme nuorten miesten parantamiseksi, Robert, sanoi mrs Valter levittäessään voita leivälle. — Mietiskelen sitä yötä päivää.
— Älä välitä miehistä, Edith, sanoi tohtori. — Saanethan toki tarpeeksi naisistakin, heistäkin saat vaan paljaita ikävyyksiä.
— Kuinka voit niin sanoa, Robert, sinä, joka tunnet asiat niin hyvin, ja joka niin uskollisesti olet minua auttanut? — huudahti mrs Valter.
— Etkö muista, kuinka sanomalehdet sinua hävyttömästi kohtelivat silloin, kuin aloit pelastaa noita onnettomia? Nehän leimasivat sinut melkein siveettömäksi naiseksi. Etkö muista, miten ne sinua pilkkasivat ja miten häpeemättömästi asianajajat käyttäytyivät sinun puollustaessasi suojattejasi oikeudessa?
— Ei kannata puhua sellaisista pikkuasioista, sanoi mrs Valter. — Ne ovat olleet ja menneet. Juoruthan lakkasivat, kun saimme "Bethany homen" perustetuksi. Mutta muistatko sitä kiitollisuutta, mitä minä olen saanut osakseni niiltä, jotka ilman minun apuani eläisivät kurjuudessa, mutta joilla nyt on kunnollinen koti. Sen pidän tyhmiä sanomalehtiartikkeleita arvokkaampana. Kuka niistä välittäisi?… Mutta anna nyt minulle hyvä neuvo, mitä teemme meidän nuorille miehille? Etkö luulisi olevan asialle eduksi, jos perustaisimme nuoria miehiä varten yhdistyksen, jonka jäsenet sitoutuisivat elämään siveellisesti, sekä suojelemaan ja auttamaan onnettomia, langenneita naisia.
— En tiedä, vastasi tohtori. — En luota juuri paljon noihin yhdistyksiin. Jos niihin yhdistyminen kerran tulee muotiasiaksi, liittyy niihin usein henkilöitä, joille lupaus ei paljoa merkitse, ja jotka edelleenkin elävät entiseen tapaansa peittäen paheensa yhdistyksen jäsenmerkillä. Ei… mormoonitkin ovat siinä tapauksessa parempia… Mutta nyt täytyy minun mennä sairaitteni luo.
— No niin, on kuitenkin parasta, ett'et mene kovin monen kanssa naimisiin, sanoi mrs Valter piloillansa.
— Niinpä kyllä, minulla on aivan tarpeeksi vanhassa lohikäärmeessäni, vastasi tohtori, otti hänen päänsä käsiensä väliin ja suuteli häntä.